Lunta!

Joulukuun eka ja maa valkosena. Ihanaa, pehmosta höttölunta, jossa voi pomppia ja kieriä, kevyt kolata ja kaunis katsella. Indy on vähintään yhtä innoissaan kuin äitinsä.Vielä 10 senttiä lisää ja sit nollakeli ni pääsee rakentaan ukkoja...

Kirppu-parka on vaan niin kovin herkkähipiäinen, ett tunti ulkoilua ja toinen poski osotti paleltumisen merkkejä. Ei siel pakkasta oo ku jokunen aste mut hurja viima. Silti piti päästä hankeen uudestaan iltapäivällä ja ottaa "papio" mukaan -on noita lumitöitä tehtävä.

Pulkkaan meillä ei vielä uskallettu/haluttu eikä edes kolan kyytiin mut rattikelkka kelpasi. Tia-sisko(puoli) sai juosta päänsä hikeen ja poika kiljui riemusta, vaikka humpsahti kyydistä pariin kertaan.

Päätin ett kesäkengät saa nyt siirtyä jemmaan. :D Mut en ollut tarpeeksi nopea, vaan sovituksen kautahan ne meni: lenkkarit, sandaalit, korkkarit -kaikki kelpaa.

Mutta nyt täytyy hilpasta Indyn kanssa mummilaan käymään ett ehdin viel kylvettää pojan ennen nuupahdusta. Huomenna kirkkoon ja joulukoristeet esille. Eka luukku on jo avattu ja sieltä tuli "mamma" (Muumien hemuli).

Päättäjille

"Liian varhainen päivähoito voi jättää lapseen pysyviä jälkiä. Erityisesti stressinsietokyky on vaarassa vahingoittua. Se on eräänlainen kivijalka kaikelle muulle kehitykselle", kertoo psykologian professori Liisa Keltinkangas-Järvinen. Hän toteaa myös, että lapsen voi laittaa päivähoitoon aikaisintaan kaksivuotiaana ja silloinkin mahdollisimman pieneen ryhmään.

Nyt ollaan tekemässä periaatepäätöstä siitä, onko Kotka lapsi- ja perheystävällinen kaupunki.

Näin tärkeässä asiassa ryhmäkurin ei pitäisi ratkaista, vaan jokainen äänestää niinkuin oikeaksi kokee. Joulukuun kokouksessa tulee ilmi, kenen mielestä on kohtuullista viedä kaikkein pienituloisimmilta loputkin elämisen laatua turvaavat roposet pois.

Lähetin sähköpostia valtuutetuille. Kolme vastasi. Kaksi ilmaisi mielipitensä Kuntalaiset Kotka-lisän puolesta-ryhmässä. Kiitos teille. Loput toivon mukaan perehtyvät aiheeseen niin intensiivisesti etteivät ehdi vastaamaan.

Päivähoito Suomen kunnissa maksaa keskimäärin 12 000 euroa vuodessa (Taloussanomien selvitys v. 2010), sanovat Haapasen laskelmat mitä tahansa. Ei kai me Kotkassa haluta hirveän paljon huonompaa hoitoa tuleville veronmaksajille?

Palvelujohtaja voisi myös hieman täsmentää lausuntojaan. "Meillä on olemassa olevissa päiväkodeissa jonkin verran tilaa", ei ihan riitä. Onko tilaa 47 jonossa olevalle lapselle? Minkä kokoisissa ryhmissä? Riittääkö neliöt? Paljonko on hoitajia? Millä pätevyydellä? Hakemuksia satelee varmasti lisää koska kaikki me kotiäidit ja -isät emme tule toimeen pelkällä kotihoidontuella.

Vaikka raha ei voi olla ainoa päätöksenteon motiivi, niin tässä kohdin sekään ei ole este oikealle päätökselle. Jos nyt laaditaan valheellisin perustein budjetti, jossa yritetään viedä leipä lapsen suusta, kostautuu se kalliisti lisäbudjetilla sekä lasten olojen heikentämisen kauaskantoisilla vaikutuksilla.

Sinulla on vastuu -pidä pienestä huolta!

Mira Räihä
Kotka

Pienten kuntalaisten puolesta

Arvoisa Valtuutettu,

Sinä päätät, millaista Kotkaa olemme rakentamassa.

Kaupunginjohtaja on esittänyt tulojen leikkaamista kaikkein pienituloisimmilta, kotiäideiltä ja -isiltä, joka vaikuttaa suoraan pienimpiin ja puolustuskyvyttömimpiin; lapsiin.

Kelan maksama kotihoidontuki on 327e/kk yhdestä alle 3-vuotiaasta lapsesta (muista perheen alle 3-vuotiaista 98e/kk ja yli 3-vuotiaista, alle kouluikäisistä 63e/kk.(Vertailuna mainittakoon, että Kelan peruspäiväraha työttömälle on 674 euroa kuussa.)

Kotka-lisä, jota maksetaan perheen ensimmäisestä alle 3-vuotiaasta lapsesta 185e/kk ja 71e/kk perheen muista alle kouluikäisistä sisaruksista, on iso tekijä tällä tulotasolla. Yhden lapsen kotiäitinä saan siis 260 euroa kuussa käteen jos Kotka-lisä poistetaan. Moniko teistä tulisi toimeen tällä summalla?

Ja mikä hulluinta, todellisia säästöjä Kotka-lisän lopettamisesta ei kunnalle koidu.

Ei ole järkeä vääntää budjettia kasaan valheellisin perustein kun tiedetään "säästöjen" kostautuvan moninkertaisesti kaupungille. Tarvitaan todelisia säästöjä, ei silmänkääntötemppuja.

Päivähoidon keskimääräinen hinta Suomessa on 12 000 euroa vuodessa. Palvelujohtajan lehdessä mainitsema 2500 euron lisäkustannus ei kata edes henkilöstökuluja: 1 henkilö enintään neljää lasta kohden on minimivaatimus alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Isommilla 1 henkilö enintään seitsemää lasta kohden, joista vähintään joka kolmannella työntekijällä tulee olla lastentarhan opettajan, sosiaalikasvattajan tai vastaava koulutus. Ei voida jättää kasvatusvastuuta jo ennestään ylikuormitetuille laitosapulaisille ja näin kiertää lakia.

Kotka-lisän lopettamisen pelossa päivähoitohakemuksia on jätetty jo kymmeniä, mutta uskon määrän kasvavan, mikäli tuki oikeasti lakkaa. Tämä määrä lapsia tuskin mahtuu nykyisiin tiloihin.

Kun vaihtoehtoja ei jätetä, voi osa jäädä työttömäksi pystyäkseen hoitamaan lastaan kotona. Osa turvautuu toimentulotukeen, pakon edessä.

Lapsi- ja perheystävällisyys on kuntien kilpailuvaltti. 54 kuntaa maksaa jopa vauvarahaa syntyvästä lapsesta. Me pyydämme ainoastaan Kotka-lisän säilyttämistä. Huomioithan päätöstä tehdessäsi,että että luovutetussa adressissa on 651 nimeä.

Me emme ole työtä vieroksuvia. Me rakastamme lapsiamme ja haluamme kasvattaa heidät itse, emmekä jättää kasvatusvastuuta päiväkodeille. Lapsen kolme ensimmäistä vuotta menee nopeasti, emmekä halua hukata päiväkään. Jos et välitä meistä vanhemmista, ajattele edes lapsen parasta ja lapsen oikeuksia, lapsen tulevaisuutta. Pienen lapsen aivot eivät ole tarpeeksi kehittyneet käsitellääkseen päiväkodin hälyä. Paras paikka lapselle on kotona tai kodinomaisessa hoidossa. Yli kuuden hengen ryhmä on liian iso ja yli kuusi tuntia päivässä liikaa. Tämä näkyy mm.keskittymiskyvyttömyytenä kouluiässä.

Pienten kuntalaisten puolesta, vetoan sinuun, järjellä ja sydämellä. Ei ole kenenkään etu ajaa pieniä lapsia ylisuuriin päivähoitoryhmiin ja tehdä muutaman kuukauden päästä suurta miinusmerkkistä lisäbudjettia.

Kyseessä on pieni raha mutta päätös on iso. Älä vie leipää lapsen suusta.


Mira Räihä
Kotka
mira.raiha@wippies.fi

Yleisönosastolle lähetetty

Säilyttäkää Kotka-lisä!

Miten kaupunginjohtaja edes kehtaa esittää Kotka-lisän poistoa? Kuntalaisten hyvinvointia tässä ei ole ajateltu hitustakaan, kun kaikkein pienituloisimmilta yritetään viedä toimeentulo. Kotihoidon tuki on 327 euroa kuussa ja Kotka-lisä 185 euroa. Näistä verot pois ja tilille kolahtaa n. 400 euroa kuukaudessa. Vähemmän kuin työttömälle. Jos Kotka-lisä poistuu, osa vanhemmista palaa pakon edessä töihin, osa jää "työttömäksi" ja varmaa on että toimeentulotuen asiakkaat lisääntyvät.

Kuinka palvelujohtaja voi suoralta kädeltä tyrmätä laskelman perustelematta, jossa 76 uutta lasta päivähoitoon maksaisi kaupungile 760 000 euroa. Näin ollen voin minäkin lonkalta heittää, että yksi työntekijä neljää lasta kohden, keskiansiona 30 0000 euroa vuodessa plus kulut tiloista, tekisi jo tuon summan. Laskelmia voi pyöritellä monella tapaa, mutta tutkittu tosiasia on, että kunnallinen päivähoito maksaa kunnille enemmän kuin kotihoito.

Kun me kaikki ajattelemme tietysti lapsen parasta, kuuntelemme toki, mitä sanottavaa on lapsiasiavaltuutetulla: "Mitä pienempi lapsi on, sitä parempi hänen on olla kotona tai kodinomaisessa hoidossa." Pienen lapsen aivot eivät ole riittävän kehittyneet käsitellääkseen päiväkodin hälyä. Kehityksen tilalle tulee aggressioita ja levottomuutta, kun lapsi laitetaan ylisuureen ryhmään, joka ilmene koulussa keskittymiskyvyttömyytenä. Yli kuuden lapsen ryhmä on liian iso ja yli kuusi tuntia päivässä liikaa. (psykologian professori Liisa Keltinkangas-Järvinen)

Tarkoitukseni ei ole vastakkainasetella päivähoitoa ja kotihoitoa, mutta vanhemmilla on oltava vapaus valita kumpaan lapsensa haluavat. Kotka-lisä on iso tekijä suurelle osalle kotiäitejä -tai isiä.

Kaupunginvaltuutetuilla on nyt tilaisuus näyttää, kuka on sen pienimmän ja puolustuskyvyttömimmän puolella. Joulukuun kokouksessa päätetään, millaista Kotkaa ollaan rakentamassa. Onko Sinulla sydän paikallaan?

Mira Räihä

Suuri seikkailija Kreetalla

Niin kävi, että puoli tuntia ennen kun oli määrä startata auto pihasta, minä aloin yrjöämään rajusti. Mikä lie ruokamyrkytys? Viimiset puhalsin ulos lentokentän vessassa kun Indy matki ääniä vieressä ja nauroi. Reilu kaveri.

Kentällä katseltiin koneita ja muuta liikennettä ja päästiin turvatarkastukseen. Mun lisäkseni pieni terroristin alku sai laitteet piippaamaan ja pääsi kopeloitavaksi. Kiesus. Ei onneksi tarvinnut tarkempia tutkimuksia tehdä. Perille päästiin ja lento meni hyvin, unikin maittoi.

Kreetalla oli ihanaa! Lämpötila ei laskenu alle +25 asteen yölläkään ja päivät sai olla ihan napasillaan, jos ilkesi. Ruoka maistui, merivesi oli lämmintä ja hotellin viisi allasta melkeen yhtä lämpimiä. Kiti-kitejä (kissoja) juoksi pitkin hotellia ja niitä piti ruokkia ja ihmetellä. Yksi pikkuhauva tuli rannalla leikkimään pom-pomin (pallon) ja Indyn kanssa. Ruoka ja maito maistui, poika jaksoi hienosti heilua päivät mukana ja uida yksien päikkärien voimalla. Helppo reissukamu! "Kakka!" ilmoitettiin selvällä äänellä ja vessassa todettiin "oijoi" ja "uhhuh". Toinenkin viikko olisi kelvannut... Pari kertaa poika pökkäsi varpaansa auki kivilaatoilla juostessa, muttei edes huomanut asiaa. Pikku risteilyllä käytiin myös ihmettelemässä mustekalaa ja muita mereneläviä -mentiinpä paatista myös uimaan kirpun kanssa, kun ei poika vettä arastellut. Rannalla melkeen suuttui kun ei äiti päästänyt tyrskyihin, jotka heitti yli pään.

Paluumatka oli äärettömän helppo. Bussi haki meidät hotellilta klo21 ja poika oli unessa 21.15, kantorepussa kulki konesen asti ja heräsi vasta laskeutumista ihmettelemään. Unet jatkuivat kun auto lähti kotia kohti Helsinki-Vantaalta.

Kulttuuria!

.

Vein pojan tänään teatteriin katsomaan Koirien Kalevalaa. Vähän jänskätti ett miten Indy jaksaa istua paikoillaan kaks tuntia väliaikoineen kun on vasta puoltoista vuotias, mut hienosti meni! Oli katsomon nuorin ja vaan kerran säpsähti kovia ääniä. Muutaman kerran takertui käteen kiinni ja pahimmissa paikoissa istui sylissä. Koko näytöksen katsoi silmä tarkkana. Loppumetreillä käveli vähän portaissa ja pyrki lavalle katsomaan lähempää mitä tapahtuu, mut ehdin onneksi napata Kirpun ennen sitä. Näytöksen päätyttyä hakkasi käsiä yhteen vimmatusti! Oli hieno näytös äidinkin mielestä, mutta tuskin olisi tullut mentyä ilman alibia...

Muuten päivä on kulunut tavalliseen tapaan: toria, leikkiä, ulkoilua, kauppassakäyntiä ja mentiinpä rannalle kiviä viskomaan - mikä on ihan hienointa, mitä kuvitella saattaa. Ainakin ilmeistä päätellen. Vielä kun pääsi matkalla silittämään hauvaa ja rannassa uittamaan toisen tossunsa niin saattoi lähteä iltapalalle hyvillä mielin.

Ei päivää ilman kepposta. Lopuksi laitoin pipanan kylpyyn jonne hän päätti kakata. Se taisi olla päivän pelottavin tapaus, kun ihmetteli itsekin ett mikä tuolla killuu. Jestas!

Äidin kyselyikä

Ainahan minua on epäkohdat kiinnostaneet ja ärsyttäneet ja siksi varmaan oon lyönytkin lusikkani moneen liemeen, niinkuin aiemmin Metallin ja nyttemmin Rakennusliiton asioihin, vuosia sitten kaupunginvaltuustoon ja tänäpäivänä enempikin netin ihmeellisen maailman kyselyihin ja uutisiin. Asiakaspalautteenkin jätän aina, kun semmoinen on saatavilla. Muutama asia on yhä jäänyt vastausta vaille:

Miksi kauppojen ja liikekeskusten lastenhoitohuoneissa/vaipanvaihtopisteissä ei juuri koskaan ole tuolia isompien lasten vaipanvaihtoa ja pikkuisten imetystä varten. Ei yli 1-vuotias suostu enää

pötköttämään lavetilla eikä ne jakkarat edes paljoa maksa.

Miksi monessa kaupungissa, missä on jaettu jalankulku-/pyörätie, on se jalankulkupuoli nupukiveä tai vastaavaa, jossa varsinkin matkarattaat rytkyttävät ikävästi? Kaupunkisuunnittelun kukkasia, oletettavasti miehiltä.

Miksi on vielä kauppoja joihin ei tahdo päästä rattaiden kanssa kun luiska puuttuu -pyörätuolilla kulusta nyt puhumattakaan? Valitsevatko he asiakkaansa?

Miksi kotihoidontuki on pienempi kuin Kelan työttömyyskorvaus? Onko lasten hoitaminen kotona vähempiarvoista ja kevyempää duunia kuin työnhaku?

Miksi teatteri, uimahalli ja moni muu lipunmyynti tarjoaa alennusta eläkeläisille ja työttömille, muttei kotihoidontuen varassa eläville?

Miksi ravintoloiden lastenlistat on aina samanlaiset ja miksi monesta noutopöydästä ei saa ostaa ruokaa alle 2-vuotiaalle jos vanhempi itse ei syö?

Miksi lasten leikkipaikat kaupoissa on lähestulkoon aina järjettömän tahmaisia ja törkyisiä, eikä leluja ole pyyhitty kuukausiin, mutta silti kehoitetaan riisumaan kengät?

Yhtä törkyisiä ovat syöttötuolit ravintoloissa ja kahviloissa. Jos ne on tarkoitus siistiä asiakkaiden toimesta, kun joka paikassa siirrytään itsepalveluun, niin laittaisivat edes vesiämpärin ja rättejä saataville. Hankala niitä on mukana kantaa.

Arjen pörinöitä

Uninen huomen! Tää kuudelta herääminen ei oo mun juttu, vieläkään. Kirppu toimii kyllä täydellä teholla satuaan silmät auki... Ja jos nukkumaanmenoa yrittää siirtää myöhemmäksi, niin menetetty aika otetaan takaisin pitkillä päikkäreillä. *haukotus* Nyt poika ajeluttaa traktoria tv-tasolla ja katselee lastenohjelmia. Äiti tunkee tikkuja silmiinsä.

Reipas Indy pitää kyllä huolen, että hommat tulee tehtyä. Viikonloppuna ajoi nurmikon isin kanssa. HETI jos ruohonleikkuri starttaa, täytyy hakea oma kone parkista. Ja välillä passittaa itse ruohoa leikkaamaan. Kaupassa Murmutti mättää kärryyn valitsemiaan ruokia. Logiikkaa en ole keksinyt, mut pysyn avoimena ehdotuksille.

Eilen käytiin taas Kalastuskievarissa kahvilla, koska siellä on kiva lelunurkka ja mikä parasta: kukko! Kukkoa ihmetellessä kuluisi varmaan toista tuntia. Viikonloppuna tuli parku kun äiti käski ottamaan sormet pois kanahäkistä "noku, noku, kukko, kukko". On siellä pupujakin, mut ei ne oo niin kivoja. Jotain poikien juttuja?

Autonperkele piti käyttää huollossa muutamaan otteeseen kun katsasatusaika läheni uhkaavasti. Nythän se pelittää hienosti mut puuroa ja rokkaa saa vetää vähän useemmin *ärinäämurinaa*. Liikaa liikkuvia (lue: hajoavia) osia. Niinkuin nyt ABS- tunnistin. En minä tarvis koko ABS:ää! Yhtä kaikki, katsastuskonttori se vasta hieno paikka oli. Ikkunasta sai seurata, mitä ne autolle tekee ja mitä kaikkea hallista löytyy. Ja kun näin tarkasti seuraa, niin pakkohan niiden on leima antaa.

Oikeassa junassa

Eilen oli jännä päivä. Aamulla mentiin Indyn kanssa uuteen kerhoon missä melkein kaikki lelut (ja ihmiset) oli ennennäkemättömiä! Muta itkupotkuraivarihan siitä seurasi, kun ei saanutkaan juuri sitä lelua, mikä oli kaverin kädessä, mut muuten meni hienosti. Kirppu istui isojen tuolilla ja söi eväät huolella, vaik joutui kurottelemaan. Ja kerhon jälkeen vaati päästä päikkäreille...

Iltapäivällä lähdettiin kohti uusia seikkailuja; junalla Kouvolaan. Ihan ensimmäistä kertaa junassa ja ikkunasta näki hienosti vaihtuvat maisemat. Menomatka melkein maltettiin istua aloillaan kun konnari antoi pipanalle ihan oman lipun. Loppumtka leikittiin Tuomas-veturilla ja Puskulla.

Perillä 2 ja ½ tuntia meni nopeasti Leenan ja Anna-tytön seurassa -leikkipaikka, kirjakauppa ja ruokailu kiinalaisessa ravintolassa (ai että olikin hyvää, jopa kirpun mielestä!)-niin sitten piti jo tallustaa takaisin junalle.

Palumatkalla poika oli jo aika väsy, kiljui ja juoksi meidän penkin ja oven väliä. Samassa vaunussa oli pari umpihumalaista ukkoa, suomalainen joka kirosi deliriumin partaalla ett "kuka täällä kiljuu ja missä se lapsi on" sekä tummaihoinen tyyppi joka yritti hillitä kaveriaan. Mulla alko kierrokset nouseman siihen malliin ett fiksumpi ois tajunnu olla jo hiljaa, "leijonaemo" ja "tappofiilis" kuvaa mielentilaa hienosti. Vielä tää juoppo kysyi multa ett mihin asti meette. "Kymiin. Te voitte vaihtaa vaunua. Meillä on rattaat. Ja poika on vasta 1½." Vanhempi rouva sinä meitä vastapäätä oli hymyillyt Indyn touhuille ja sanoi vaan mulle ohimennen, ett "minä hoidan", haki konnarin ja heitätti turjakkeet ulos Inkeroisissa. Loistavaa. Ja hienosti toimi konnarikin, ei selitellyt mitään, totesi vaan ett "teidän matkanne päättyi tähän". Poika ehti sen verran seurata tilannetta ett istui paikallaan ja toisteli "..ttu, ...ttu", joka onneksi unohtui hetkessä.

Ajoissa halusi muru nukkumaan mut uni ei tahtonu tulla millään. Heräsi kuitenkin vasta aamulla oven kolahdukseen kun isi lähti töihin. <3

Syysmuutto

"Näin lujille otti, kun äiti päätti muuttaa makuuhuoneen takaisin yläkertaan ja tehdä vanhasta makkarista leikki-/kirjastohuoneen. Mut on meillä nyt paremmin tilaa leikkiä, eikä mun kaikki lelut oo olkkarissa pikin poikin... vielä. :D Voi hitsinsitsi äiti vaan huutelee kun on muka selkä jumissa. Jalat suorina se käveli eilen päikkärien jälkeen, mitä lie pelleili.

Mut toi yläkerran kääpiölandia on niin mun makuun. Miä jopa nään ulos ikkunasta ihan ite ja ylhääl on osa mun leluistakin! Junarata sinne pitäs viel viedä. Tuut tuut! Miä olin mummilla ku äiti ja isi kanto noi huonekalut, vaik oisin voinu hyvin auttaa. Varsinkii ku nojatuolii vietii ikkunan kautta koska raput on niin kapeet, ni mun neuvoi ois tarvittu. Mut kyl ne sai homman tehtyy. Iskän käsikään ei oo enää niin kipee, ku ennen muuttoo. Äiti väitti ett siin se vetristyy ja niin kävi.

Eilen äiti tuli taas ihan hikisenä kotii sielt jumpalta ja näytti vähä raadolta. Mut sama homma oli isil perjantaina. Iskä ei kyl jumppaa vaan jahtaa mailan kans semmost reikäpalloo ja siin tulee hiki. Mun ei tuu noin hiki vaik juoksisin tosi kovaa.

Nyt mun täytyy mennä lukemaa kirjoja, ku kohta myä lähetää taas sinne Haminaa autol ja tulla bussilla takasin. En tiiä miks mut se on ihan kivaa. pääsen torille jahtaamaan lintuja!"

"Rrrruaaaa!"

On se vaan nunnukka, toi pikkuinen pipana. Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, että alkaa itsekin katsoa maailmaa lapsen silmin. Aamusta käytiin hakemassa käytetty lego-talo kirpulle talosta, jossa oli kissoja eli "mau" ja sen jälkeen kalastuskievarissa kahvilla. Siellä poika veti jäätelön ja imeskeli sokerit mun munkkirinkelistä. Hienointa oli pihalla asustavat puput, kukko ja kana. Tai lähinnä "kukkokiekuu". Lähdettiin vielä kauppakierrokselle etsimään uutta kenkätelinettä, koska vanha ei kestänyt 12,7 kilon painoa -paskan möivät. Siinä kierrellessä iski sitten ARMOTON nälkä, joten tilasin pojalle kanakorin. Roikkui tiskillä sen aikaa kun ruoka valmistui ja valitti, söikin sitten hyvin. Ja nukkui yli kaks tuntia,jei!

Iltapäivällä ajeli nurmikkoa omalla pikku ruohonleikkurilla ja pisti minut oikean pelin kanssa ajelemaan, että voi kulkea perässä. Laitoin pojan isin kansa kauppaan ja siellä oli popsinut leipämaistiaisia, niinkuin ei ois koskaan ruokaa saanut.

Suurinta huvia pojalla on äidin kiusaaminen, kun tietää, että tavaroita ei saa heitellä. Ottaa heittoasennon, kädessä ei mitään, ja sanoo että "heittää!" Nauraa päälle. Kutale.<3

Illalla luettiin kirjoja, ehkä kymmenettä kertaa tänään. Maatilakirjassa ihmeteltiin eri eläimiä ja toisteltiin vuorotellen, mitä possu sanoo, mitä lammas sanoo... Kuvassa oli puuta vasten nojallaan rengas. "Rrrrrruaaa!", poika sanoo pontevasti, tosissaan, vähän ärjyen. Joo, se on rengas. "Rrrrruaaaa!" On, se on traktorin rengas. "Rrrrruaaaa!" Traktorista on lähtenyt rengas ja se on siinä puuta vasten nojallaan. Rengas. Traktorin rengas. "Rrrrruaaa!" Ehkä noin kahdeskymmenes "rrrrruaaaa!" sai minut purskahtamaan nauruun, kun en ymmärtänyt mitä toinen vakavissaan selittää. Indy katsoi minua, hörähti, yritti vielä urahdella, mut äiti vaan nauraa vedet silmissä. Lopulta poikakin nauroi mukana.

Maanantai?

Tiesin jo aamulla ett tää keskiviikkoo haisee maanantaille. Vietiin auto huoltoon Kirpun kanssa. "Me yritettiin soittaa mut numeroon ei saatu yhteyttä. Asentaja on sairastunut joten muut asentajat paikkaa sitä minkä töiltään ehtii. Neljältä oit kysellä, ett onko valmista ja saat sitte sijaisauton jos ei..." Jaaha. Torikahvit Haminassa, märkä leikkipuisto, kakkavaipan vaihto kaupassa ja kahdella busilla kotiin. How nice. Hamina-Kotka väliä ajoi vanhempi herrasmies joka autoi rattaat kyytiin ja meno oli tasaista. Indy katseli innoissaan bussin ikkunasta maisemia ja höpötteli omiaan. Suuliskaan bussia ajoikin sit kiireinen savannimies joka ei malttanut ees oottaa ett pääsen istumaan, koska kyllähän se äkkinykäsy tuuppaa mun persiin penkkiin ittestäänkin. Ei jumalauta bussia ajeta niinku kamelia!

Kirppu urvahti 100 metriä ennen kotia eikä havahtunut vaik siirsin hänet rattaista sänkyyn ja riisuin ulkovaatteet. Oli rankka reissu. Ja arvatkaa vaan meenkö bussilla Haminaan kyselemään vaihtoautoa, johon tartis laittaa Kirpun istuin päiväksi... tai pariksi... vai meneeköhän tässä nyt pidempäänki? Ja puhelin on kyllä ollut auki koko ajan sekä toiminut normaalisti.

Iltapäiväksi oon sopinu kahvitreffit Indyn kavereitten äitien kanssa. Paikka on ihan fillarointimatkan päässä,mut kai se sateen lykkää vielä tähänkin päivään. Nyt popsin muussaantuneita vadelmia, jotka vähän lenteli matkan aikana. Mmmmm...

Hyvä uutinen on se, ett mulla on vatsalihakset! Ei niitä voi nähdä vielä pariinkymmeneen kiloon, mut maanantainen aerobic toi tuskan vasta tänään. Hip hei.

Näihin kuviin ja tunnelmiin

Ihan meinasi unohtua. Koska Indiana on retkillä kuin kotonaan niin tämmöstä oli Hämeenlinnan reissulla:

Junamies

Indy Sulo-Jalmari, äitin oma kalmari on nyt 1½-vuotias ja sai lahjaksi junaradan. Taisi olla paras lahja ikinä. Yleensä iltapalan jälkeen poika pyytää univelliä, nyt syötyään pyöritti päätään, sanoi "enää" ja sen jälkeen "tuut tuut".

Huomasin tänään, että Kirppu ei ole perinyt äitinsä suuntavaistoa. Ollaan missäpäin citymarkettia vaan niin jos äidin silmä välttää, niin poika kirmaa suorinta tietä leluosastolle... Hienoa.

Itse kävin tänään kahden vuoden tauon jälkeen aerobicissa -tai mun tapauksessa airopigissä, hankkimassa päänsärky -eikä Indy ehtinyt kaivata äitiä ollenkaan kun junaili kotona isin kanssa! Voi olla haastetta joulupukilla löytää yhtä mieluisia paketteja.

Huomenna otetaan miehestä mittaa. Hyvin näyttäs kasvavan ja painokin nousee, vaikka ruokavalio ja määrät vaihtelee hurjasti. Tän päivän uudet sanat olivat (j)umppa, pupu ja kukkuu. Läpsimisen sijaan harjoiteltiin posken paijaamista. Ei mennyt hukkaan tämäkään maanantai. :)

Tuhinoita

Siellä se nyt nukkuu -mun Murmutti, tuhinapeikko Indy, suuri seikkailija, ikää melkeen 1,5v. Niin pieni, mutta tehokas sydämenvaltaaja. Ja tietysti taas isossa sängyssä, josta pääsee helposti kierähtämään lämpimään kainaloon jos toiseenkin. Oma peti olisi vieressä, ilmeisesti liian kaukana. Hyvin poika nukkuukin. Vellipullolle simahtaa iltakasilta ja aamukuuteen tankkaa unta. Välillä nauraa unissaan. <3 Rakas. Silloin tunnen onnistuneeni äitinä, kun näen pojan olevan onnellinen.

Tämän päivän uusi taito oli pusun antaminen muiskauttamalla. Tähän asti ollaan saatu nauttia märistä suukoista, suu ammollaan ja puoli naamaa märkänä. No, vatsan rummutus oli myös tän päivän ilo... sekä omansa että äidin. Hienosti soi.

Taidan kömpiä viereen jo kun on aamulla aikainen lähtö kohti Hämeenlinnaa. Iskällä iloinen päivä isomman poikansa kanssa futiskentällä joten minä ja kirppu päästään kaupoille ja kahviloihin. Vedin siis pidemmän korren.