Iltapäivällä lähdettiin kohti uusia seikkailuja; junalla Kouvolaan. Ihan ensimmäistä kertaa junassa ja ikkunasta näki hienosti vaihtuvat maisemat. Menomatka melkein maltettiin istua aloillaan kun konnari antoi pipanalle ihan oman lipun. Loppumtka leikittiin Tuomas-veturilla ja Puskulla.
Perillä 2 ja ½ tuntia meni nopeasti Leenan ja Anna-tytön seurassa -leikkipaikka, kirjakauppa ja ruokailu kiinalaisessa ravintolassa (ai että olikin hyvää, jopa kirpun mielestä!)-niin sitten piti jo tallustaa takaisin junalle.
Palumatkalla poika oli jo aika väsy, kiljui ja juoksi meidän penkin ja oven väliä. Samassa vaunussa oli pari umpihumalaista ukkoa, suomalainen joka kirosi deliriumin partaalla ett "kuka täällä kiljuu ja missä se lapsi on" sekä tummaihoinen tyyppi joka yritti hillitä kaveriaan. Mulla alko kierrokset nouseman siihen malliin ett fiksumpi ois tajunnu olla jo hiljaa, "leijonaemo" ja "tappofiilis" kuvaa mielentilaa hienosti. Vielä tää juoppo kysyi multa ett mihin asti meette. "Kymiin. Te voitte vaihtaa vaunua. Meillä on rattaat. Ja poika on vasta 1½." Vanhempi rouva sinä meitä vastapäätä oli hymyillyt Indyn touhuille ja sanoi vaan mulle ohimennen, ett "minä hoidan", haki konnarin ja heitätti turjakkeet ulos Inkeroisissa. Loistavaa. Ja hienosti toimi konnarikin, ei selitellyt mitään, totesi vaan ett "teidän matkanne päättyi tähän". Poika ehti sen verran seurata tilannetta ett istui paikallaan ja toisteli "..ttu, ...ttu", joka onneksi unohtui hetkessä.
Ajoissa halusi muru nukkumaan mut uni ei tahtonu tulla millään. Heräsi kuitenkin vasta aamulla oven kolahdukseen kun isi lähti töihin. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti