Tapaus Alppila

Pikkasen sylettää ihmisten rajoittunut katsantokanta. Kun videoklipissä näkyy poika, joka selvästi puolustaa itseään -aluksi luulin että kaveriaan- kertovat viisaat ja kaikkitietävät, että poika on häirikkö ja opettajalla on kestämistä ilman moista suunsoittoakin. Kun ei sana tehoa, niin turvaudutaan voimakeinoihin. Mun lapsuudessa kerrottiin, ett kun älli loppuu, otetaan nyrkit käyttöön. Mulle opetettiin myös, et ei haukku haavaa tee ja pienempien kimppuun ei käydä. Siltikin monet hyväksyvät sen, ett näytetään nuorille esimerkkiä kuinka homma toimii jos joku ei tottele. Jos avaat suusi väärässä paikassa, sinua saa tuuppia.

Mulla on fyysinen koskemattomuus. On aina ollut. Vaikka olen pitänyt puoleni ja puuttunut epäoikeudenmukaiseen käytökseen. Minua ei saa töniä. Saako sinua? Miksi nuoria saisi? Auktoriteettiasemaa ei saavuteta väkivallalla tai sen uhalla. Erikseen ovat tapaukset, joissa lapsi tai nuori käy opettajan tai oppilaan päälle. Siihen täytyy saada ja pitääkin puuttua kovemmin. Tai jos on väkivallan uhka selvästi näkyvissä. Mutta ei niin, että aikuinen on se ensimmäinen, joka käy käsiksi. Ja vain siksi, että nuori ei hiljene käskystä.

En väitä, että opettajan potkut olisivat oikein. En tiedä tarpeeksi kyseisen opettajan toimintatavoista yleensä, jotta voisin väittää niin. Hyväksyn oppilaan taluttamisen pois luokasta tai muusta tilasta, jos sanallinen käsky ei tehoa. En hiljaiseksi pelottelemista. Toki toivon, että tästä ei tule ennakkotapausta, joka villitsee lapsia hyppimään aikuisten silmille. Kyllä koulussa pitää olla rauha, niin opetustilanteessa kuin ruokailussakin.

Alppilan tapauksen perässä vedettiin esille iso liuta muita kouluissa sattuneita tapahtumia, joissa tietysti oppilas on aiheuttanut vaaratilanteita. Nyt olisikin syytä miettiä, miksi näitä tapahtuu. Mihin vanhempien kunnioitus on hävinnyt? Vai onko? Yrittävätkö vanhemmat sysätä kasvatusvastuun kouluille? Kyllä jokainen on vastuussa omistaan, kodin ulkopuolellakin. Jos ei kuria ole kotona, ei se ole opettajien syy. Rehtorin puhuttelu, jälki-istunto, erottaminen määräajaksi ja ilmoitus kotiin. Voiko koulu tehdä muuta? Tarvitseeko edes?

Eilinen Iltalehti kertoi, ett Alppilan koulun häiriköksi leimattu poika on kunnollinen oppilas ja joutui jo toistamiseen saman päivän aikana kyseisen opettajan tönimäksi. Ehkä siksi kaverit kuvasivat tilanteen.

Soisin, että ihmiset asettuisivat molempien saappaisiin mielikuvissaan, ennenkuin tuomitsevat yksipuolisesti.

Kipiä Kirppu

Ette usko, miten pitkältä tuntuu seitsemän päivää 2-vuotiaan vatsatautipotilaan kanssa! Varsinkin, kun itse sairastaa samalla osan ajasta. Ei siinä jatkuvassa pyllyn pesussa mitään, mutta ne yrjöt autossa, vessan lattialla ja makkarin seinällä... Ehdoton suosikki oli lohikaakao-oksennus, jonka haju ei tahtonut häipyä nenästä, ei pesemällä eikä tuulettamalla. Ja tiedän, ei maitotuotteita vatsataudissa, mut minkäs teet, jos muu ei maistu. Oma kukkotanssini vessanpytyllä sattui kivasti aamuyölle, joten sain päiväsaikaan keskittyä Kirpun hoivaamiseen. Viikon vinkki: ota ämpäri syliin kun menet pytylle. Koskaan ei tiedä kummasta päästä ruiskuaminen alkaa. Nyt olemme terveitä, jiihaa!

Vaikkei poika missään vaiheessa kovin ventiksi mennyt, niin eron huomaa silti selvästi. Ihana uhma sieltä taas nostaa päätään: ei päivää ilman heittäytymistä vatsalleen, mieluiten julkisella paikalla, ei yhtään nukkumaanmenoa ilman kirkumista "yksi kiija vielä", ei vapaaehtoista ruokapöytään istumista. Poika kiipeää keittiön lasipöydälle, piirtää tusseilla tuoliin ja sormiväreillä seiniin, heittää lelut ympäri huonetta, nuolee portaita, kiljuu täysillä, repii äidiltä sukkaa jalasta jne. Ja aamuisin herättää äidin joko tuijottamalla tai antamalla märän suukon naamalle <3 Mun ilopilleri.

Aika vierii niin nopeasti. Poika ehti käyttää 2 helmikuussa ja äiti väänsi junakakun. Jos tietäisitte kuin tura oon kakkujenteossa niin ihmettelisitte saavutustani. Vähän on matkaa vielä pullantuoksuseksi äidiksi, mut treeni on jo vauhdissa. :D Indy itse oli sitä mieltä, ett joulupukki tulee synttäreille, koska hän saa lahjoja. Kukapa muukaan niitä toisi?

Nyt koitan paneutua tähän blogiini hiukan uutterammin, kun tekniikan ihmevintiö sai kuin saikin taas kuvia ladattua koneelle, pitkän harkinnan jälkeen. p.s. Meidän kuva on myös uusimmassa Kaksplussassa, sivulla 40.

Ei tätä!

Ihana keli! Pikkupakkanen, ei tuulta ja aavistus höttölunta maassa vanhan päällä. Käytiin huoltiksella, jossa Indy söi dippilautasen ja leikki suloisen tumman kiharapäisen pojan kanssa, joka oli vain pari kuukautta vanhempi -eikä riitaa tullut mistään! :) Takastullessa ihmetteli kirkasta valoa joka paistoi silmiin: aurinko. Hämmästyneenä valitti ett "ei tätä!". Samoin kävi, kun sanoin, ett nyt jäädään pihalle leikkimään. "Ei tätä! En haluuuu!" Ehdotti, että "Ellille mennään, kauppaan mennään, mennään mummille". Mielellään kuitenkin laski pulkalla mäkeä ja veti pulkkaa perässään pitkin kylänraittia ja tassutteli jäätä pitkin pikku poukaman yli. Ei mitään kiirettä sisälle. Löytyi sisältäkin jotain mieluisaa: "Jäätelöööö!"

Yhtenä päivänä yritin kertoa pojalle pyllypyykillä, että ois helpompi käydä potalla kakalla. "Ei! Ei! Ei! Ei tarvii!" -Ei nyt tarvitse, mut äiti vaan kertoo ett kakka tulis helpommin eikä tarvis vaippoja. Hämmentääks se sinuu? "Hämmentää minua." *huokaus*. Aiempi kakkakertomus Indyn puolelta oli: "Kakka tuli... köpäle... kakka jumissa."

Kirppu tietää mitä tahtoo ja mitä ei tahdo, mikä tietysti on hienoa, mutta useimpiin asioihin ensireaktio on "ei tätä". Puhua pulputtaa ja toistaa asioita niin kauan, ett tulee ymmärretyksi. Nauraa, jos äiti arvaa väärin. <3 Aamun ensimmäinen lause on "telkkari auki" ja sit mennään leikkimään legoilla tai lukemaan kirjoja ja unohdetaan telkku. Sukset ei vielä oo saavuttanu suurta suosiota mut luistelu on ihanaa. Luistelutuen kanssa pysyy hetken tolpillaan mut hauskinta on kun äiti työntää kovaa vauhtia pitkin kenttää. Toinen suosikkipuuha on uinti ja poika ei tahtois altaasta pois, kun nyt on keksinyt, miten potkimalla pääsee jo vähän eteenpäinkin. Kellukkeet käsissä lillii pitkin lastenallasta vaikkei jalat osu pohjaan. Onneksi saunalla ja kahvilalla saa huomion muualle ja pääsee altaasta pois ennenku muuttuu rusinaksi. Nyt kirppu nukkuu. Tunnin vielä. Sitten herää huutamaan "äiti tulee!". Ja äitihän tulee. Nappaa kainaloon pikku tuhisijan ja minuutissa poika on taas unten mailla. <3