Kulttuuria!

.

Vein pojan tänään teatteriin katsomaan Koirien Kalevalaa. Vähän jänskätti ett miten Indy jaksaa istua paikoillaan kaks tuntia väliaikoineen kun on vasta puoltoista vuotias, mut hienosti meni! Oli katsomon nuorin ja vaan kerran säpsähti kovia ääniä. Muutaman kerran takertui käteen kiinni ja pahimmissa paikoissa istui sylissä. Koko näytöksen katsoi silmä tarkkana. Loppumetreillä käveli vähän portaissa ja pyrki lavalle katsomaan lähempää mitä tapahtuu, mut ehdin onneksi napata Kirpun ennen sitä. Näytöksen päätyttyä hakkasi käsiä yhteen vimmatusti! Oli hieno näytös äidinkin mielestä, mutta tuskin olisi tullut mentyä ilman alibia...

Muuten päivä on kulunut tavalliseen tapaan: toria, leikkiä, ulkoilua, kauppassakäyntiä ja mentiinpä rannalle kiviä viskomaan - mikä on ihan hienointa, mitä kuvitella saattaa. Ainakin ilmeistä päätellen. Vielä kun pääsi matkalla silittämään hauvaa ja rannassa uittamaan toisen tossunsa niin saattoi lähteä iltapalalle hyvillä mielin.

Ei päivää ilman kepposta. Lopuksi laitoin pipanan kylpyyn jonne hän päätti kakata. Se taisi olla päivän pelottavin tapaus, kun ihmetteli itsekin ett mikä tuolla killuu. Jestas!

Äidin kyselyikä

Ainahan minua on epäkohdat kiinnostaneet ja ärsyttäneet ja siksi varmaan oon lyönytkin lusikkani moneen liemeen, niinkuin aiemmin Metallin ja nyttemmin Rakennusliiton asioihin, vuosia sitten kaupunginvaltuustoon ja tänäpäivänä enempikin netin ihmeellisen maailman kyselyihin ja uutisiin. Asiakaspalautteenkin jätän aina, kun semmoinen on saatavilla. Muutama asia on yhä jäänyt vastausta vaille:

Miksi kauppojen ja liikekeskusten lastenhoitohuoneissa/vaipanvaihtopisteissä ei juuri koskaan ole tuolia isompien lasten vaipanvaihtoa ja pikkuisten imetystä varten. Ei yli 1-vuotias suostu enää

pötköttämään lavetilla eikä ne jakkarat edes paljoa maksa.

Miksi monessa kaupungissa, missä on jaettu jalankulku-/pyörätie, on se jalankulkupuoli nupukiveä tai vastaavaa, jossa varsinkin matkarattaat rytkyttävät ikävästi? Kaupunkisuunnittelun kukkasia, oletettavasti miehiltä.

Miksi on vielä kauppoja joihin ei tahdo päästä rattaiden kanssa kun luiska puuttuu -pyörätuolilla kulusta nyt puhumattakaan? Valitsevatko he asiakkaansa?

Miksi kotihoidontuki on pienempi kuin Kelan työttömyyskorvaus? Onko lasten hoitaminen kotona vähempiarvoista ja kevyempää duunia kuin työnhaku?

Miksi teatteri, uimahalli ja moni muu lipunmyynti tarjoaa alennusta eläkeläisille ja työttömille, muttei kotihoidontuen varassa eläville?

Miksi ravintoloiden lastenlistat on aina samanlaiset ja miksi monesta noutopöydästä ei saa ostaa ruokaa alle 2-vuotiaalle jos vanhempi itse ei syö?

Miksi lasten leikkipaikat kaupoissa on lähestulkoon aina järjettömän tahmaisia ja törkyisiä, eikä leluja ole pyyhitty kuukausiin, mutta silti kehoitetaan riisumaan kengät?

Yhtä törkyisiä ovat syöttötuolit ravintoloissa ja kahviloissa. Jos ne on tarkoitus siistiä asiakkaiden toimesta, kun joka paikassa siirrytään itsepalveluun, niin laittaisivat edes vesiämpärin ja rättejä saataville. Hankala niitä on mukana kantaa.

Arjen pörinöitä

Uninen huomen! Tää kuudelta herääminen ei oo mun juttu, vieläkään. Kirppu toimii kyllä täydellä teholla satuaan silmät auki... Ja jos nukkumaanmenoa yrittää siirtää myöhemmäksi, niin menetetty aika otetaan takaisin pitkillä päikkäreillä. *haukotus* Nyt poika ajeluttaa traktoria tv-tasolla ja katselee lastenohjelmia. Äiti tunkee tikkuja silmiinsä.

Reipas Indy pitää kyllä huolen, että hommat tulee tehtyä. Viikonloppuna ajoi nurmikon isin kanssa. HETI jos ruohonleikkuri starttaa, täytyy hakea oma kone parkista. Ja välillä passittaa itse ruohoa leikkaamaan. Kaupassa Murmutti mättää kärryyn valitsemiaan ruokia. Logiikkaa en ole keksinyt, mut pysyn avoimena ehdotuksille.

Eilen käytiin taas Kalastuskievarissa kahvilla, koska siellä on kiva lelunurkka ja mikä parasta: kukko! Kukkoa ihmetellessä kuluisi varmaan toista tuntia. Viikonloppuna tuli parku kun äiti käski ottamaan sormet pois kanahäkistä "noku, noku, kukko, kukko". On siellä pupujakin, mut ei ne oo niin kivoja. Jotain poikien juttuja?

Autonperkele piti käyttää huollossa muutamaan otteeseen kun katsasatusaika läheni uhkaavasti. Nythän se pelittää hienosti mut puuroa ja rokkaa saa vetää vähän useemmin *ärinäämurinaa*. Liikaa liikkuvia (lue: hajoavia) osia. Niinkuin nyt ABS- tunnistin. En minä tarvis koko ABS:ää! Yhtä kaikki, katsastuskonttori se vasta hieno paikka oli. Ikkunasta sai seurata, mitä ne autolle tekee ja mitä kaikkea hallista löytyy. Ja kun näin tarkasti seuraa, niin pakkohan niiden on leima antaa.

Oikeassa junassa

Eilen oli jännä päivä. Aamulla mentiin Indyn kanssa uuteen kerhoon missä melkein kaikki lelut (ja ihmiset) oli ennennäkemättömiä! Muta itkupotkuraivarihan siitä seurasi, kun ei saanutkaan juuri sitä lelua, mikä oli kaverin kädessä, mut muuten meni hienosti. Kirppu istui isojen tuolilla ja söi eväät huolella, vaik joutui kurottelemaan. Ja kerhon jälkeen vaati päästä päikkäreille...

Iltapäivällä lähdettiin kohti uusia seikkailuja; junalla Kouvolaan. Ihan ensimmäistä kertaa junassa ja ikkunasta näki hienosti vaihtuvat maisemat. Menomatka melkein maltettiin istua aloillaan kun konnari antoi pipanalle ihan oman lipun. Loppumtka leikittiin Tuomas-veturilla ja Puskulla.

Perillä 2 ja ½ tuntia meni nopeasti Leenan ja Anna-tytön seurassa -leikkipaikka, kirjakauppa ja ruokailu kiinalaisessa ravintolassa (ai että olikin hyvää, jopa kirpun mielestä!)-niin sitten piti jo tallustaa takaisin junalle.

Palumatkalla poika oli jo aika väsy, kiljui ja juoksi meidän penkin ja oven väliä. Samassa vaunussa oli pari umpihumalaista ukkoa, suomalainen joka kirosi deliriumin partaalla ett "kuka täällä kiljuu ja missä se lapsi on" sekä tummaihoinen tyyppi joka yritti hillitä kaveriaan. Mulla alko kierrokset nouseman siihen malliin ett fiksumpi ois tajunnu olla jo hiljaa, "leijonaemo" ja "tappofiilis" kuvaa mielentilaa hienosti. Vielä tää juoppo kysyi multa ett mihin asti meette. "Kymiin. Te voitte vaihtaa vaunua. Meillä on rattaat. Ja poika on vasta 1½." Vanhempi rouva sinä meitä vastapäätä oli hymyillyt Indyn touhuille ja sanoi vaan mulle ohimennen, ett "minä hoidan", haki konnarin ja heitätti turjakkeet ulos Inkeroisissa. Loistavaa. Ja hienosti toimi konnarikin, ei selitellyt mitään, totesi vaan ett "teidän matkanne päättyi tähän". Poika ehti sen verran seurata tilannetta ett istui paikallaan ja toisteli "..ttu, ...ttu", joka onneksi unohtui hetkessä.

Ajoissa halusi muru nukkumaan mut uni ei tahtonu tulla millään. Heräsi kuitenkin vasta aamulla oven kolahdukseen kun isi lähti töihin. <3

Syysmuutto

"Näin lujille otti, kun äiti päätti muuttaa makuuhuoneen takaisin yläkertaan ja tehdä vanhasta makkarista leikki-/kirjastohuoneen. Mut on meillä nyt paremmin tilaa leikkiä, eikä mun kaikki lelut oo olkkarissa pikin poikin... vielä. :D Voi hitsinsitsi äiti vaan huutelee kun on muka selkä jumissa. Jalat suorina se käveli eilen päikkärien jälkeen, mitä lie pelleili.

Mut toi yläkerran kääpiölandia on niin mun makuun. Miä jopa nään ulos ikkunasta ihan ite ja ylhääl on osa mun leluistakin! Junarata sinne pitäs viel viedä. Tuut tuut! Miä olin mummilla ku äiti ja isi kanto noi huonekalut, vaik oisin voinu hyvin auttaa. Varsinkii ku nojatuolii vietii ikkunan kautta koska raput on niin kapeet, ni mun neuvoi ois tarvittu. Mut kyl ne sai homman tehtyy. Iskän käsikään ei oo enää niin kipee, ku ennen muuttoo. Äiti väitti ett siin se vetristyy ja niin kävi.

Eilen äiti tuli taas ihan hikisenä kotii sielt jumpalta ja näytti vähä raadolta. Mut sama homma oli isil perjantaina. Iskä ei kyl jumppaa vaan jahtaa mailan kans semmost reikäpalloo ja siin tulee hiki. Mun ei tuu noin hiki vaik juoksisin tosi kovaa.

Nyt mun täytyy mennä lukemaa kirjoja, ku kohta myä lähetää taas sinne Haminaa autol ja tulla bussilla takasin. En tiiä miks mut se on ihan kivaa. pääsen torille jahtaamaan lintuja!"