Äidin kyselyikä

Ainahan minua on epäkohdat kiinnostaneet ja ärsyttäneet ja siksi varmaan oon lyönytkin lusikkani moneen liemeen, niinkuin aiemmin Metallin ja nyttemmin Rakennusliiton asioihin, vuosia sitten kaupunginvaltuustoon ja tänäpäivänä enempikin netin ihmeellisen maailman kyselyihin ja uutisiin. Asiakaspalautteenkin jätän aina, kun semmoinen on saatavilla. Muutama asia on yhä jäänyt vastausta vaille:

Miksi kauppojen ja liikekeskusten lastenhoitohuoneissa/vaipanvaihtopisteissä ei juuri koskaan ole tuolia isompien lasten vaipanvaihtoa ja pikkuisten imetystä varten. Ei yli 1-vuotias suostu enää

pötköttämään lavetilla eikä ne jakkarat edes paljoa maksa.

Miksi monessa kaupungissa, missä on jaettu jalankulku-/pyörätie, on se jalankulkupuoli nupukiveä tai vastaavaa, jossa varsinkin matkarattaat rytkyttävät ikävästi? Kaupunkisuunnittelun kukkasia, oletettavasti miehiltä.

Miksi on vielä kauppoja joihin ei tahdo päästä rattaiden kanssa kun luiska puuttuu -pyörätuolilla kulusta nyt puhumattakaan? Valitsevatko he asiakkaansa?

Miksi kotihoidontuki on pienempi kuin Kelan työttömyyskorvaus? Onko lasten hoitaminen kotona vähempiarvoista ja kevyempää duunia kuin työnhaku?

Miksi teatteri, uimahalli ja moni muu lipunmyynti tarjoaa alennusta eläkeläisille ja työttömille, muttei kotihoidontuen varassa eläville?

Miksi ravintoloiden lastenlistat on aina samanlaiset ja miksi monesta noutopöydästä ei saa ostaa ruokaa alle 2-vuotiaalle jos vanhempi itse ei syö?

Miksi lasten leikkipaikat kaupoissa on lähestulkoon aina järjettömän tahmaisia ja törkyisiä, eikä leluja ole pyyhitty kuukausiin, mutta silti kehoitetaan riisumaan kengät?

Yhtä törkyisiä ovat syöttötuolit ravintoloissa ja kahviloissa. Jos ne on tarkoitus siistiä asiakkaiden toimesta, kun joka paikassa siirrytään itsepalveluun, niin laittaisivat edes vesiämpärin ja rättejä saataville. Hankala niitä on mukana kantaa.