Tapaus Alppila

Pikkasen sylettää ihmisten rajoittunut katsantokanta. Kun videoklipissä näkyy poika, joka selvästi puolustaa itseään -aluksi luulin että kaveriaan- kertovat viisaat ja kaikkitietävät, että poika on häirikkö ja opettajalla on kestämistä ilman moista suunsoittoakin. Kun ei sana tehoa, niin turvaudutaan voimakeinoihin. Mun lapsuudessa kerrottiin, ett kun älli loppuu, otetaan nyrkit käyttöön. Mulle opetettiin myös, et ei haukku haavaa tee ja pienempien kimppuun ei käydä. Siltikin monet hyväksyvät sen, ett näytetään nuorille esimerkkiä kuinka homma toimii jos joku ei tottele. Jos avaat suusi väärässä paikassa, sinua saa tuuppia.

Mulla on fyysinen koskemattomuus. On aina ollut. Vaikka olen pitänyt puoleni ja puuttunut epäoikeudenmukaiseen käytökseen. Minua ei saa töniä. Saako sinua? Miksi nuoria saisi? Auktoriteettiasemaa ei saavuteta väkivallalla tai sen uhalla. Erikseen ovat tapaukset, joissa lapsi tai nuori käy opettajan tai oppilaan päälle. Siihen täytyy saada ja pitääkin puuttua kovemmin. Tai jos on väkivallan uhka selvästi näkyvissä. Mutta ei niin, että aikuinen on se ensimmäinen, joka käy käsiksi. Ja vain siksi, että nuori ei hiljene käskystä.

En väitä, että opettajan potkut olisivat oikein. En tiedä tarpeeksi kyseisen opettajan toimintatavoista yleensä, jotta voisin väittää niin. Hyväksyn oppilaan taluttamisen pois luokasta tai muusta tilasta, jos sanallinen käsky ei tehoa. En hiljaiseksi pelottelemista. Toki toivon, että tästä ei tule ennakkotapausta, joka villitsee lapsia hyppimään aikuisten silmille. Kyllä koulussa pitää olla rauha, niin opetustilanteessa kuin ruokailussakin.

Alppilan tapauksen perässä vedettiin esille iso liuta muita kouluissa sattuneita tapahtumia, joissa tietysti oppilas on aiheuttanut vaaratilanteita. Nyt olisikin syytä miettiä, miksi näitä tapahtuu. Mihin vanhempien kunnioitus on hävinnyt? Vai onko? Yrittävätkö vanhemmat sysätä kasvatusvastuun kouluille? Kyllä jokainen on vastuussa omistaan, kodin ulkopuolellakin. Jos ei kuria ole kotona, ei se ole opettajien syy. Rehtorin puhuttelu, jälki-istunto, erottaminen määräajaksi ja ilmoitus kotiin. Voiko koulu tehdä muuta? Tarvitseeko edes?

Eilinen Iltalehti kertoi, ett Alppilan koulun häiriköksi leimattu poika on kunnollinen oppilas ja joutui jo toistamiseen saman päivän aikana kyseisen opettajan tönimäksi. Ehkä siksi kaverit kuvasivat tilanteen.

Soisin, että ihmiset asettuisivat molempien saappaisiin mielikuvissaan, ennenkuin tuomitsevat yksipuolisesti.

Kipiä Kirppu

Ette usko, miten pitkältä tuntuu seitsemän päivää 2-vuotiaan vatsatautipotilaan kanssa! Varsinkin, kun itse sairastaa samalla osan ajasta. Ei siinä jatkuvassa pyllyn pesussa mitään, mutta ne yrjöt autossa, vessan lattialla ja makkarin seinällä... Ehdoton suosikki oli lohikaakao-oksennus, jonka haju ei tahtonut häipyä nenästä, ei pesemällä eikä tuulettamalla. Ja tiedän, ei maitotuotteita vatsataudissa, mut minkäs teet, jos muu ei maistu. Oma kukkotanssini vessanpytyllä sattui kivasti aamuyölle, joten sain päiväsaikaan keskittyä Kirpun hoivaamiseen. Viikon vinkki: ota ämpäri syliin kun menet pytylle. Koskaan ei tiedä kummasta päästä ruiskuaminen alkaa. Nyt olemme terveitä, jiihaa!

Vaikkei poika missään vaiheessa kovin ventiksi mennyt, niin eron huomaa silti selvästi. Ihana uhma sieltä taas nostaa päätään: ei päivää ilman heittäytymistä vatsalleen, mieluiten julkisella paikalla, ei yhtään nukkumaanmenoa ilman kirkumista "yksi kiija vielä", ei vapaaehtoista ruokapöytään istumista. Poika kiipeää keittiön lasipöydälle, piirtää tusseilla tuoliin ja sormiväreillä seiniin, heittää lelut ympäri huonetta, nuolee portaita, kiljuu täysillä, repii äidiltä sukkaa jalasta jne. Ja aamuisin herättää äidin joko tuijottamalla tai antamalla märän suukon naamalle <3 Mun ilopilleri.

Aika vierii niin nopeasti. Poika ehti käyttää 2 helmikuussa ja äiti väänsi junakakun. Jos tietäisitte kuin tura oon kakkujenteossa niin ihmettelisitte saavutustani. Vähän on matkaa vielä pullantuoksuseksi äidiksi, mut treeni on jo vauhdissa. :D Indy itse oli sitä mieltä, ett joulupukki tulee synttäreille, koska hän saa lahjoja. Kukapa muukaan niitä toisi?

Nyt koitan paneutua tähän blogiini hiukan uutterammin, kun tekniikan ihmevintiö sai kuin saikin taas kuvia ladattua koneelle, pitkän harkinnan jälkeen. p.s. Meidän kuva on myös uusimmassa Kaksplussassa, sivulla 40.

Ei tätä!

Ihana keli! Pikkupakkanen, ei tuulta ja aavistus höttölunta maassa vanhan päällä. Käytiin huoltiksella, jossa Indy söi dippilautasen ja leikki suloisen tumman kiharapäisen pojan kanssa, joka oli vain pari kuukautta vanhempi -eikä riitaa tullut mistään! :) Takastullessa ihmetteli kirkasta valoa joka paistoi silmiin: aurinko. Hämmästyneenä valitti ett "ei tätä!". Samoin kävi, kun sanoin, ett nyt jäädään pihalle leikkimään. "Ei tätä! En haluuuu!" Ehdotti, että "Ellille mennään, kauppaan mennään, mennään mummille". Mielellään kuitenkin laski pulkalla mäkeä ja veti pulkkaa perässään pitkin kylänraittia ja tassutteli jäätä pitkin pikku poukaman yli. Ei mitään kiirettä sisälle. Löytyi sisältäkin jotain mieluisaa: "Jäätelöööö!"

Yhtenä päivänä yritin kertoa pojalle pyllypyykillä, että ois helpompi käydä potalla kakalla. "Ei! Ei! Ei! Ei tarvii!" -Ei nyt tarvitse, mut äiti vaan kertoo ett kakka tulis helpommin eikä tarvis vaippoja. Hämmentääks se sinuu? "Hämmentää minua." *huokaus*. Aiempi kakkakertomus Indyn puolelta oli: "Kakka tuli... köpäle... kakka jumissa."

Kirppu tietää mitä tahtoo ja mitä ei tahdo, mikä tietysti on hienoa, mutta useimpiin asioihin ensireaktio on "ei tätä". Puhua pulputtaa ja toistaa asioita niin kauan, ett tulee ymmärretyksi. Nauraa, jos äiti arvaa väärin. <3 Aamun ensimmäinen lause on "telkkari auki" ja sit mennään leikkimään legoilla tai lukemaan kirjoja ja unohdetaan telkku. Sukset ei vielä oo saavuttanu suurta suosiota mut luistelu on ihanaa. Luistelutuen kanssa pysyy hetken tolpillaan mut hauskinta on kun äiti työntää kovaa vauhtia pitkin kenttää. Toinen suosikkipuuha on uinti ja poika ei tahtois altaasta pois, kun nyt on keksinyt, miten potkimalla pääsee jo vähän eteenpäinkin. Kellukkeet käsissä lillii pitkin lastenallasta vaikkei jalat osu pohjaan. Onneksi saunalla ja kahvilalla saa huomion muualle ja pääsee altaasta pois ennenku muuttuu rusinaksi. Nyt kirppu nukkuu. Tunnin vielä. Sitten herää huutamaan "äiti tulee!". Ja äitihän tulee. Nappaa kainaloon pikku tuhisijan ja minuutissa poika on taas unten mailla. <3

Lunta!

Joulukuun eka ja maa valkosena. Ihanaa, pehmosta höttölunta, jossa voi pomppia ja kieriä, kevyt kolata ja kaunis katsella. Indy on vähintään yhtä innoissaan kuin äitinsä.Vielä 10 senttiä lisää ja sit nollakeli ni pääsee rakentaan ukkoja...

Kirppu-parka on vaan niin kovin herkkähipiäinen, ett tunti ulkoilua ja toinen poski osotti paleltumisen merkkejä. Ei siel pakkasta oo ku jokunen aste mut hurja viima. Silti piti päästä hankeen uudestaan iltapäivällä ja ottaa "papio" mukaan -on noita lumitöitä tehtävä.

Pulkkaan meillä ei vielä uskallettu/haluttu eikä edes kolan kyytiin mut rattikelkka kelpasi. Tia-sisko(puoli) sai juosta päänsä hikeen ja poika kiljui riemusta, vaikka humpsahti kyydistä pariin kertaan.

Päätin ett kesäkengät saa nyt siirtyä jemmaan. :D Mut en ollut tarpeeksi nopea, vaan sovituksen kautahan ne meni: lenkkarit, sandaalit, korkkarit -kaikki kelpaa.

Mutta nyt täytyy hilpasta Indyn kanssa mummilaan käymään ett ehdin viel kylvettää pojan ennen nuupahdusta. Huomenna kirkkoon ja joulukoristeet esille. Eka luukku on jo avattu ja sieltä tuli "mamma" (Muumien hemuli).

Päättäjille

"Liian varhainen päivähoito voi jättää lapseen pysyviä jälkiä. Erityisesti stressinsietokyky on vaarassa vahingoittua. Se on eräänlainen kivijalka kaikelle muulle kehitykselle", kertoo psykologian professori Liisa Keltinkangas-Järvinen. Hän toteaa myös, että lapsen voi laittaa päivähoitoon aikaisintaan kaksivuotiaana ja silloinkin mahdollisimman pieneen ryhmään.

Nyt ollaan tekemässä periaatepäätöstä siitä, onko Kotka lapsi- ja perheystävällinen kaupunki.

Näin tärkeässä asiassa ryhmäkurin ei pitäisi ratkaista, vaan jokainen äänestää niinkuin oikeaksi kokee. Joulukuun kokouksessa tulee ilmi, kenen mielestä on kohtuullista viedä kaikkein pienituloisimmilta loputkin elämisen laatua turvaavat roposet pois.

Lähetin sähköpostia valtuutetuille. Kolme vastasi. Kaksi ilmaisi mielipitensä Kuntalaiset Kotka-lisän puolesta-ryhmässä. Kiitos teille. Loput toivon mukaan perehtyvät aiheeseen niin intensiivisesti etteivät ehdi vastaamaan.

Päivähoito Suomen kunnissa maksaa keskimäärin 12 000 euroa vuodessa (Taloussanomien selvitys v. 2010), sanovat Haapasen laskelmat mitä tahansa. Ei kai me Kotkassa haluta hirveän paljon huonompaa hoitoa tuleville veronmaksajille?

Palvelujohtaja voisi myös hieman täsmentää lausuntojaan. "Meillä on olemassa olevissa päiväkodeissa jonkin verran tilaa", ei ihan riitä. Onko tilaa 47 jonossa olevalle lapselle? Minkä kokoisissa ryhmissä? Riittääkö neliöt? Paljonko on hoitajia? Millä pätevyydellä? Hakemuksia satelee varmasti lisää koska kaikki me kotiäidit ja -isät emme tule toimeen pelkällä kotihoidontuella.

Vaikka raha ei voi olla ainoa päätöksenteon motiivi, niin tässä kohdin sekään ei ole este oikealle päätökselle. Jos nyt laaditaan valheellisin perustein budjetti, jossa yritetään viedä leipä lapsen suusta, kostautuu se kalliisti lisäbudjetilla sekä lasten olojen heikentämisen kauaskantoisilla vaikutuksilla.

Sinulla on vastuu -pidä pienestä huolta!

Mira Räihä
Kotka

Pienten kuntalaisten puolesta

Arvoisa Valtuutettu,

Sinä päätät, millaista Kotkaa olemme rakentamassa.

Kaupunginjohtaja on esittänyt tulojen leikkaamista kaikkein pienituloisimmilta, kotiäideiltä ja -isiltä, joka vaikuttaa suoraan pienimpiin ja puolustuskyvyttömimpiin; lapsiin.

Kelan maksama kotihoidontuki on 327e/kk yhdestä alle 3-vuotiaasta lapsesta (muista perheen alle 3-vuotiaista 98e/kk ja yli 3-vuotiaista, alle kouluikäisistä 63e/kk.(Vertailuna mainittakoon, että Kelan peruspäiväraha työttömälle on 674 euroa kuussa.)

Kotka-lisä, jota maksetaan perheen ensimmäisestä alle 3-vuotiaasta lapsesta 185e/kk ja 71e/kk perheen muista alle kouluikäisistä sisaruksista, on iso tekijä tällä tulotasolla. Yhden lapsen kotiäitinä saan siis 260 euroa kuussa käteen jos Kotka-lisä poistetaan. Moniko teistä tulisi toimeen tällä summalla?

Ja mikä hulluinta, todellisia säästöjä Kotka-lisän lopettamisesta ei kunnalle koidu.

Ei ole järkeä vääntää budjettia kasaan valheellisin perustein kun tiedetään "säästöjen" kostautuvan moninkertaisesti kaupungille. Tarvitaan todelisia säästöjä, ei silmänkääntötemppuja.

Päivähoidon keskimääräinen hinta Suomessa on 12 000 euroa vuodessa. Palvelujohtajan lehdessä mainitsema 2500 euron lisäkustannus ei kata edes henkilöstökuluja: 1 henkilö enintään neljää lasta kohden on minimivaatimus alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Isommilla 1 henkilö enintään seitsemää lasta kohden, joista vähintään joka kolmannella työntekijällä tulee olla lastentarhan opettajan, sosiaalikasvattajan tai vastaava koulutus. Ei voida jättää kasvatusvastuuta jo ennestään ylikuormitetuille laitosapulaisille ja näin kiertää lakia.

Kotka-lisän lopettamisen pelossa päivähoitohakemuksia on jätetty jo kymmeniä, mutta uskon määrän kasvavan, mikäli tuki oikeasti lakkaa. Tämä määrä lapsia tuskin mahtuu nykyisiin tiloihin.

Kun vaihtoehtoja ei jätetä, voi osa jäädä työttömäksi pystyäkseen hoitamaan lastaan kotona. Osa turvautuu toimentulotukeen, pakon edessä.

Lapsi- ja perheystävällisyys on kuntien kilpailuvaltti. 54 kuntaa maksaa jopa vauvarahaa syntyvästä lapsesta. Me pyydämme ainoastaan Kotka-lisän säilyttämistä. Huomioithan päätöstä tehdessäsi,että että luovutetussa adressissa on 651 nimeä.

Me emme ole työtä vieroksuvia. Me rakastamme lapsiamme ja haluamme kasvattaa heidät itse, emmekä jättää kasvatusvastuuta päiväkodeille. Lapsen kolme ensimmäistä vuotta menee nopeasti, emmekä halua hukata päiväkään. Jos et välitä meistä vanhemmista, ajattele edes lapsen parasta ja lapsen oikeuksia, lapsen tulevaisuutta. Pienen lapsen aivot eivät ole tarpeeksi kehittyneet käsitellääkseen päiväkodin hälyä. Paras paikka lapselle on kotona tai kodinomaisessa hoidossa. Yli kuuden hengen ryhmä on liian iso ja yli kuusi tuntia päivässä liikaa. Tämä näkyy mm.keskittymiskyvyttömyytenä kouluiässä.

Pienten kuntalaisten puolesta, vetoan sinuun, järjellä ja sydämellä. Ei ole kenenkään etu ajaa pieniä lapsia ylisuuriin päivähoitoryhmiin ja tehdä muutaman kuukauden päästä suurta miinusmerkkistä lisäbudjettia.

Kyseessä on pieni raha mutta päätös on iso. Älä vie leipää lapsen suusta.


Mira Räihä
Kotka
mira.raiha@wippies.fi

Yleisönosastolle lähetetty

Säilyttäkää Kotka-lisä!

Miten kaupunginjohtaja edes kehtaa esittää Kotka-lisän poistoa? Kuntalaisten hyvinvointia tässä ei ole ajateltu hitustakaan, kun kaikkein pienituloisimmilta yritetään viedä toimeentulo. Kotihoidon tuki on 327 euroa kuussa ja Kotka-lisä 185 euroa. Näistä verot pois ja tilille kolahtaa n. 400 euroa kuukaudessa. Vähemmän kuin työttömälle. Jos Kotka-lisä poistuu, osa vanhemmista palaa pakon edessä töihin, osa jää "työttömäksi" ja varmaa on että toimeentulotuen asiakkaat lisääntyvät.

Kuinka palvelujohtaja voi suoralta kädeltä tyrmätä laskelman perustelematta, jossa 76 uutta lasta päivähoitoon maksaisi kaupungile 760 000 euroa. Näin ollen voin minäkin lonkalta heittää, että yksi työntekijä neljää lasta kohden, keskiansiona 30 0000 euroa vuodessa plus kulut tiloista, tekisi jo tuon summan. Laskelmia voi pyöritellä monella tapaa, mutta tutkittu tosiasia on, että kunnallinen päivähoito maksaa kunnille enemmän kuin kotihoito.

Kun me kaikki ajattelemme tietysti lapsen parasta, kuuntelemme toki, mitä sanottavaa on lapsiasiavaltuutetulla: "Mitä pienempi lapsi on, sitä parempi hänen on olla kotona tai kodinomaisessa hoidossa." Pienen lapsen aivot eivät ole riittävän kehittyneet käsitellääkseen päiväkodin hälyä. Kehityksen tilalle tulee aggressioita ja levottomuutta, kun lapsi laitetaan ylisuureen ryhmään, joka ilmene koulussa keskittymiskyvyttömyytenä. Yli kuuden lapsen ryhmä on liian iso ja yli kuusi tuntia päivässä liikaa. (psykologian professori Liisa Keltinkangas-Järvinen)

Tarkoitukseni ei ole vastakkainasetella päivähoitoa ja kotihoitoa, mutta vanhemmilla on oltava vapaus valita kumpaan lapsensa haluavat. Kotka-lisä on iso tekijä suurelle osalle kotiäitejä -tai isiä.

Kaupunginvaltuutetuilla on nyt tilaisuus näyttää, kuka on sen pienimmän ja puolustuskyvyttömimmän puolella. Joulukuun kokouksessa päätetään, millaista Kotkaa ollaan rakentamassa. Onko Sinulla sydän paikallaan?

Mira Räihä