"Rrrruaaaa!"

On se vaan nunnukka, toi pikkuinen pipana. Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, että alkaa itsekin katsoa maailmaa lapsen silmin. Aamusta käytiin hakemassa käytetty lego-talo kirpulle talosta, jossa oli kissoja eli "mau" ja sen jälkeen kalastuskievarissa kahvilla. Siellä poika veti jäätelön ja imeskeli sokerit mun munkkirinkelistä. Hienointa oli pihalla asustavat puput, kukko ja kana. Tai lähinnä "kukkokiekuu". Lähdettiin vielä kauppakierrokselle etsimään uutta kenkätelinettä, koska vanha ei kestänyt 12,7 kilon painoa -paskan möivät. Siinä kierrellessä iski sitten ARMOTON nälkä, joten tilasin pojalle kanakorin. Roikkui tiskillä sen aikaa kun ruoka valmistui ja valitti, söikin sitten hyvin. Ja nukkui yli kaks tuntia,jei!

Iltapäivällä ajeli nurmikkoa omalla pikku ruohonleikkurilla ja pisti minut oikean pelin kanssa ajelemaan, että voi kulkea perässä. Laitoin pojan isin kansa kauppaan ja siellä oli popsinut leipämaistiaisia, niinkuin ei ois koskaan ruokaa saanut.

Suurinta huvia pojalla on äidin kiusaaminen, kun tietää, että tavaroita ei saa heitellä. Ottaa heittoasennon, kädessä ei mitään, ja sanoo että "heittää!" Nauraa päälle. Kutale.<3

Illalla luettiin kirjoja, ehkä kymmenettä kertaa tänään. Maatilakirjassa ihmeteltiin eri eläimiä ja toisteltiin vuorotellen, mitä possu sanoo, mitä lammas sanoo... Kuvassa oli puuta vasten nojallaan rengas. "Rrrrrruaaa!", poika sanoo pontevasti, tosissaan, vähän ärjyen. Joo, se on rengas. "Rrrrruaaaa!" On, se on traktorin rengas. "Rrrrruaaaa!" Traktorista on lähtenyt rengas ja se on siinä puuta vasten nojallaan. Rengas. Traktorin rengas. "Rrrrruaaa!" Ehkä noin kahdeskymmenes "rrrrruaaaa!" sai minut purskahtamaan nauruun, kun en ymmärtänyt mitä toinen vakavissaan selittää. Indy katsoi minua, hörähti, yritti vielä urahdella, mut äiti vaan nauraa vedet silmissä. Lopulta poikakin nauroi mukana.

Maanantai?

Tiesin jo aamulla ett tää keskiviikkoo haisee maanantaille. Vietiin auto huoltoon Kirpun kanssa. "Me yritettiin soittaa mut numeroon ei saatu yhteyttä. Asentaja on sairastunut joten muut asentajat paikkaa sitä minkä töiltään ehtii. Neljältä oit kysellä, ett onko valmista ja saat sitte sijaisauton jos ei..." Jaaha. Torikahvit Haminassa, märkä leikkipuisto, kakkavaipan vaihto kaupassa ja kahdella busilla kotiin. How nice. Hamina-Kotka väliä ajoi vanhempi herrasmies joka autoi rattaat kyytiin ja meno oli tasaista. Indy katseli innoissaan bussin ikkunasta maisemia ja höpötteli omiaan. Suuliskaan bussia ajoikin sit kiireinen savannimies joka ei malttanut ees oottaa ett pääsen istumaan, koska kyllähän se äkkinykäsy tuuppaa mun persiin penkkiin ittestäänkin. Ei jumalauta bussia ajeta niinku kamelia!

Kirppu urvahti 100 metriä ennen kotia eikä havahtunut vaik siirsin hänet rattaista sänkyyn ja riisuin ulkovaatteet. Oli rankka reissu. Ja arvatkaa vaan meenkö bussilla Haminaan kyselemään vaihtoautoa, johon tartis laittaa Kirpun istuin päiväksi... tai pariksi... vai meneeköhän tässä nyt pidempäänki? Ja puhelin on kyllä ollut auki koko ajan sekä toiminut normaalisti.

Iltapäiväksi oon sopinu kahvitreffit Indyn kavereitten äitien kanssa. Paikka on ihan fillarointimatkan päässä,mut kai se sateen lykkää vielä tähänkin päivään. Nyt popsin muussaantuneita vadelmia, jotka vähän lenteli matkan aikana. Mmmmm...

Hyvä uutinen on se, ett mulla on vatsalihakset! Ei niitä voi nähdä vielä pariinkymmeneen kiloon, mut maanantainen aerobic toi tuskan vasta tänään. Hip hei.

Näihin kuviin ja tunnelmiin

Ihan meinasi unohtua. Koska Indiana on retkillä kuin kotonaan niin tämmöstä oli Hämeenlinnan reissulla:

Junamies

Indy Sulo-Jalmari, äitin oma kalmari on nyt 1½-vuotias ja sai lahjaksi junaradan. Taisi olla paras lahja ikinä. Yleensä iltapalan jälkeen poika pyytää univelliä, nyt syötyään pyöritti päätään, sanoi "enää" ja sen jälkeen "tuut tuut".

Huomasin tänään, että Kirppu ei ole perinyt äitinsä suuntavaistoa. Ollaan missäpäin citymarkettia vaan niin jos äidin silmä välttää, niin poika kirmaa suorinta tietä leluosastolle... Hienoa.

Itse kävin tänään kahden vuoden tauon jälkeen aerobicissa -tai mun tapauksessa airopigissä, hankkimassa päänsärky -eikä Indy ehtinyt kaivata äitiä ollenkaan kun junaili kotona isin kanssa! Voi olla haastetta joulupukilla löytää yhtä mieluisia paketteja.

Huomenna otetaan miehestä mittaa. Hyvin näyttäs kasvavan ja painokin nousee, vaikka ruokavalio ja määrät vaihtelee hurjasti. Tän päivän uudet sanat olivat (j)umppa, pupu ja kukkuu. Läpsimisen sijaan harjoiteltiin posken paijaamista. Ei mennyt hukkaan tämäkään maanantai. :)

Tuhinoita

Siellä se nyt nukkuu -mun Murmutti, tuhinapeikko Indy, suuri seikkailija, ikää melkeen 1,5v. Niin pieni, mutta tehokas sydämenvaltaaja. Ja tietysti taas isossa sängyssä, josta pääsee helposti kierähtämään lämpimään kainaloon jos toiseenkin. Oma peti olisi vieressä, ilmeisesti liian kaukana. Hyvin poika nukkuukin. Vellipullolle simahtaa iltakasilta ja aamukuuteen tankkaa unta. Välillä nauraa unissaan. <3 Rakas. Silloin tunnen onnistuneeni äitinä, kun näen pojan olevan onnellinen.

Tämän päivän uusi taito oli pusun antaminen muiskauttamalla. Tähän asti ollaan saatu nauttia märistä suukoista, suu ammollaan ja puoli naamaa märkänä. No, vatsan rummutus oli myös tän päivän ilo... sekä omansa että äidin. Hienosti soi.

Taidan kömpiä viereen jo kun on aamulla aikainen lähtö kohti Hämeenlinnaa. Iskällä iloinen päivä isomman poikansa kanssa futiskentällä joten minä ja kirppu päästään kaupoille ja kahviloihin. Vedin siis pidemmän korren.