Indy Sulo-Jalmari, äitin oma kalmari on nyt 1½-vuotias ja sai lahjaksi junaradan. Taisi olla paras lahja ikinä. Yleensä iltapalan jälkeen poika pyytää univelliä, nyt syötyään pyöritti päätään, sanoi "enää" ja sen jälkeen "tuut tuut".
Huomasin tänään, että Kirppu ei ole perinyt äitinsä suuntavaistoa. Ollaan missäpäin citymarkettia vaan niin jos äidin silmä välttää, niin poika kirmaa suorinta tietä leluosastolle... Hienoa.
Itse kävin tänään kahden vuoden tauon jälkeen aerobicissa -tai mun tapauksessa airopigissä, hankkimassa päänsärky -eikä Indy ehtinyt kaivata äitiä ollenkaan kun junaili kotona isin kanssa! Voi olla haastetta joulupukilla löytää yhtä mieluisia paketteja.
Huomenna otetaan miehestä mittaa. Hyvin näyttäs kasvavan ja painokin nousee, vaikka ruokavalio ja määrät vaihtelee hurjasti. Tän päivän uudet sanat olivat (j)umppa, pupu ja kukkuu. Läpsimisen sijaan harjoiteltiin posken paijaamista. Ei mennyt hukkaan tämäkään maanantai. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti