Tiesin jo aamulla ett tää keskiviikkoo haisee maanantaille. Vietiin auto huoltoon Kirpun kanssa. "Me yritettiin soittaa mut numeroon ei saatu yhteyttä. Asentaja on sairastunut joten muut asentajat paikkaa sitä minkä töiltään ehtii. Neljältä oit kysellä, ett onko valmista ja saat sitte sijaisauton jos ei..." Jaaha. Torikahvit Haminassa, märkä leikkipuisto, kakkavaipan vaihto kaupassa ja kahdella busilla kotiin. How nice. Hamina-Kotka väliä ajoi vanhempi herrasmies joka autoi rattaat kyytiin ja meno oli tasaista. Indy katseli innoissaan bussin ikkunasta maisemia ja höpötteli omiaan. Suuliskaan bussia ajoikin sit kiireinen savannimies joka ei malttanut ees oottaa ett pääsen istumaan, koska kyllähän se äkkinykäsy tuuppaa mun persiin penkkiin ittestäänkin. Ei jumalauta bussia ajeta niinku kamelia!
Kirppu urvahti 100 metriä ennen kotia eikä havahtunut vaik siirsin hänet rattaista sänkyyn ja riisuin ulkovaatteet. Oli rankka reissu. Ja arvatkaa vaan meenkö bussilla Haminaan kyselemään vaihtoautoa, johon tartis laittaa Kirpun istuin päiväksi... tai pariksi... vai meneeköhän tässä nyt pidempäänki? Ja puhelin on kyllä ollut auki koko ajan sekä toiminut normaalisti.
Iltapäiväksi oon sopinu kahvitreffit Indyn kavereitten äitien kanssa. Paikka on ihan fillarointimatkan päässä,mut kai se sateen lykkää vielä tähänkin päivään. Nyt popsin muussaantuneita vadelmia, jotka vähän lenteli matkan aikana. Mmmmm...
Hyvä uutinen on se, ett mulla on vatsalihakset! Ei niitä voi nähdä vielä pariinkymmeneen kiloon, mut maanantainen aerobic toi tuskan vasta tänään. Hip hei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti