Niin kävi, että puoli tuntia ennen kun oli määrä startata auto pihasta, minä aloin yrjöämään rajusti. Mikä lie ruokamyrkytys? Viimiset puhalsin ulos lentokentän vessassa kun Indy matki ääniä vieressä ja nauroi. Reilu kaveri.
Kentällä katseltiin koneita ja muuta liikennettä ja päästiin turvatarkastukseen. Mun lisäkseni pieni terroristin alku sai laitteet piippaamaan ja pääsi kopeloitavaksi. Kiesus. Ei onneksi tarvinnut tarkempia tutkimuksia tehdä. Perille päästiin ja lento meni hyvin, unikin maittoi.
Kreetalla oli ihanaa! Lämpötila ei laskenu alle +25 asteen yölläkään ja päivät sai olla ihan napasillaan, jos ilkesi. Ruoka maistui, merivesi oli lämmintä ja hotellin viisi allasta melkeen yhtä lämpimiä. Kiti-kitejä (kissoja) juoksi pitkin hotellia ja niitä piti ruokkia ja ihmetellä. Yksi pikkuhauva tuli rannalla leikkimään pom-pomin (pallon) ja Indyn kanssa. Ruoka ja maito maistui, poika jaksoi hienosti heilua päivät mukana ja uida yksien päikkärien voimalla. Helppo reissukamu! "Kakka!" ilmoitettiin selvällä äänellä ja vessassa todettiin "oijoi" ja "uhhuh". Toinenkin viikko olisi kelvannut... Pari kertaa poika pökkäsi varpaansa auki kivilaatoilla juostessa, muttei edes huomanut asiaa. Pikku risteilyllä käytiin myös ihmettelemässä mustekalaa ja muita mereneläviä -mentiinpä paatista myös uimaan kirpun kanssa, kun ei poika vettä arastellut. Rannalla melkeen suuttui kun ei äiti päästänyt tyrskyihin, jotka heitti yli pään.
Paluumatka oli äärettömän helppo. Bussi haki meidät hotellilta klo21 ja poika oli unessa 21.15, kantorepussa kulki konesen asti ja heräsi vasta laskeutumista ihmettelemään. Unet jatkuivat kun auto lähti kotia kohti Helsinki-Vantaalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti